sunnuntai 19. marraskuuta 2017

DIY-vinkkejä lasten kanssa

Tehtiin lasten kanssa isänpäivälahjaksi ihana tyynyliina, kangasvärien avulla ja söpöt kortit, lasten käden- ja jalanjälkiä hyödyntäen.
Isänpäivä oli ja meni, mutta nämä ovat mielestäni oivalliset lahjaideat myös jouluksi vaikka isovanhemmille tai kummeille.


Ostin kaupasta ihan tavallisen valkoisen puuvillaisen tyynyliinan ja paikallisesta käsityötarvikeliikkeestä, Pienestä Nappipuodista, mustaa kangasväriä. Tyynyliinan pesin, jotta väri ottaisi varmasti siihen kiinni.

Kirjoitin tietokoneella haluamani tekstin ja tulostin sen. Piirsin kirjainten ääriviivat kontaktimuoville permanenttitussilla (oikealle puolelle, nurjalle jos kopioi niin pitää muistaa tehdä peilikuvana). Sitten leikkasin kirjaimet irti askarteluveistessä. Tekstin voi toki tehdä ihan vapaallakädelläkin, mutta minä en halunnut ikuistaa harakanvarpaitani tyynyliinaan, joten piirtin tekstin mallista.

Seuraavaksi irroitin kontaktimuovin tauskapaperia hiukan yhdestä kulmasta. Kohdistin tekstin tyynyliinaan haluttuun kohtaan ja kiinnitin kontaktimuovin, pikkuhiljaa tauskapaperia pois vetäen ja kontaktimuovia samalla tarkasti kiinni painellen.

Kun kontaktimuovista tekemäni sabluuna oli kiinni tyynyliinassa, töpöttelin mustaa elintarvikeväriä superlonipalasella. Tyynyliinan sisään on hyvä laittaa vaikka sanomalehti, näin väri ei pääse siitä läpi ja sotke tyynyliinan toista puolta. Kun väri oli hiukan kuivahtanut, poistin sabluunan varovasti. Värin kuivuttua kokonaan, silitin sen vielä kangasvärin ohjeen mukaan kiinni.

Sitten olikin lasten aika tulla kuvioihin mukaan. Ensiksi rasvasin lasten kädet perusvoiteella, näin kangasväri ei jämähdä ihoon kiinni eikä väristä imeydy niin helposti ihoon mitään ylimääräistä. Rasvauksen jälkeen lasten kädet töpöteltiin superlonipalojen avulla mustaan kangasväriin ja kädenkuvat painettiin tyynyliinaan. Tämä vaihe oli huomattavasti nopeampi kuin kirjainten tekeminen, meillä meni kahden lapsen kanssa ehkä 10min. Musta väri lähti todella helposti irti lasten käsistä, ei tarvinut edes hinkata, pelkkä pesu käsisaippualla riitti.

Kädenjälkien kuivuttua silitin nekin kiinni. Valmista. Minusta lopputulos on suloinen, oikein onnistunut. Lapsista oli hauskaa kun isi vertaili omaa kättään heidän kädenjälkiinsä, kuinka isin käsi ei olisi edes mahtunut tekstin ympärille kokonaan.






Kortin teimme lasten jalanjäljistä. Ruskeaa askartelumaalia vain jalanpohjaa (jalanpohjankin voi rasvata ennen maalin laittoa) ja jalka askartelukartongille. Sormenjäljistä tuli vielä korvat ja töpöhäntä jalanjäljelle ja näin valmistuivat kaksi suloista nallea.

Tämänhän voisi toteuttaa myös joulukortti-ideana, joko nalleina tai pupuina. Pupuille voisi tehdä korvat painamalla lapsen koko sormenjäljen, ei vain sormenpäätä niin kuin nalleissa.






Pappa sai isänpäivänä hirvikortin. Hirvenpää on lapsen jalanjälki ja sarvet kädenjäljistä. Tästäkin saisi jouluisen jos tekisi hirven sijaan poron, vaikka Petteri Punakuonon. Vaihtaa vain värit poroon sopiviksi ja laittaisi punaisen nenun.






Minusta on ihana tehdä lasten käsien- ja jalkojenjäljistä kortteja, niistä on sitten myöhemmin kiva katsella kuinka pikkuisia ne ovatkaan olleet.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Meidän 4-vuotias

Kesällä Senni täytti 4-vuotta!
Neljävuotiaana hän on omatoiminen, tanssivainen, iloinen ja rakastettava kaunis pieni tyttönen.






Hän nukkuu pääsääntöisesti päiväunet. Iltaisin hän menee hyvin nukkumaan omaan sänkyynsä, mutta aamuyöstä kömpii usein viereen.

Tyttö on omatoiminen ja hän haluaa pärjätä ilman apua. Hän saattaa hermostua jos menen neuvomaan tai auttamaan väärässä kohtaa, heh.
Napanuoraa venytetään selkeästi. Uusimpana ovat yökyläilyt. Senni on vauvasta asti yökyläillyt minun vanhempieni luona, mutta nyt hän on ollut myös Mummilla ja serkkutytöllään yökylässä. Kummassakaan paikassa äitiä ei ikävöity ja sen hän kertoi ylpeästi minulle. Kovin innokkaasti hän olisi menossa yökyläilemään kaikille tutuille.  Onneksi äidin syli ja läheisyys silti kelpaavat vielä.

Vaikka äitiä ei juurikaan enää ikävöidä, niin monia muita asioita kyllä. Kun meillä on vieraita ja he lähtevät kotiin, ulko-oven sukeuduttua kertoo tyttö jo ikävöivänsä heitä.
Erilaisia kivoja paikkoja myös ikävöidään esim. metsää, kylpylää ja hoploppia. Kevättalvella ikävänkohteena oli järvenjää, kun kerroimme sen sulavan pian pois. Välillä huvittaa ihan kun hän ikävöi ihan hupsuja asioita.






Kyselin hieman tytöltä itseltään millainen hän on, tässä hänen vastauksensa ja minun mietteeni niiden perässä.

Mikä sinun nimesi on?

Senni

Montako vuotta olet?

Nejjä

Keitä sinun perheeseesi kuuluu?

Äiti, isi ja Viima (Vilma)

Ketkä ovat kavereitasi?

Sanni, Nelli, Anton, Viimei (Vilmeri), Tea, Nella ja kaikkia muita

Mitä tykkäät tehdä?

Mennä puuhamaahan ja tivoliin. Kotona tykkään leikkiä frozenmekolla.

Prinsessaleikit ovat edelleenkin mieluisia, samoin kotileikit. Teekutsuja ja ravintolaleikkejä tyttö tykkää myös leikkiä paljon. Päivääkään ei taida mennä ilman, ettei tyttö tanssisi. Hän pitää myös palapeleistä, legoista ja lautapeleistä, erityisesti muistipeleistä.
Kirjoista lemppareita tällä hetkellä ovat etsintäkirjat, joiden kuvista pitää osata etsiä erilaisia asioita. Aakkoskirjoja hän jaksaisi lukea loputtomiin.
Aakkoset kiinnostavat nyt hurjasti. Hän kyselee esimerkiksi kauppojen kylteistä, mitä kirjaimia niissä on. Numerot kiinnostavat myös, mutta kirjaimet menevät tällä hetkellä niiden edelle.

Hän tykkää myös hääriä keittiössä kanssani, ruokaa laittaen ja leipoen. Metsäretket ovat mieluisia, hän pitää maisemien ihailusta.
Eläimet kiinnostavat myös paljon. Tyttö kyselee päivittäin erilaisista eläimistä jos jonkinlaista, erityisesti häntä kiinnostaa mitä mikin eläin syö. Eläinten poikaset aiheuttavat usein "voooi kuinka suloinen"-reaktion, samoin kuin vauvatkin.
Vauvojen hoivaaminen kiinnostaa selkeästi. Uusinta serkkuvauvaa hän pitelee mieluusti sylissään ja jos vauva sattuu itkemään, kantaa tyttö kaikki hänelle itselleen mieluisat lelut vauvalle " tässä vauva, sinä saat leikkiä näillä". On hän myös sanonut että meillekin pitäisi tulla vauva ja pohtinut, että mistähän niitä saisi. :D
Eilen hän kertoi minulle ja isälleen "sitten aikuisena minun masussani on vauva, mutta en vielä tiedä mikä sen nimeksi tulee".

Mitä harrastat?

Voimistelu on mun harrastus ja muskaji

Muskari on ollut harrastuksena jo vauva-ajoilta asti. Voimistelu alkoi tänä syksynä ja hän nauttii siitä selvästi. Musikaaliselle ja tanssivaiselle lapselle nämä harrastukset ovat olleet nappivalinta. 

Mistä ruuasta pidät?

Makalonivellistä ja pinaattiletuista

Jos kysyn, mitä syötäisiin iltapalaksi on vastaus hyvin usein makaronivelli.
Pinaattiletut uppoavat aina, valmistinkin niitä viimeksi ison kasan, kaurajauhoilla tehtynä.
Kasvissosekeitot ja pastaruuat uppoavat myös hyvin.

Mistä ruuasta et pidä?

Heenekeitosta ja puolukkahillosta

Jep, hernekeitto ja puolukkahillo ovat inhokkeja. Aikalailla kaikki muu meneekin.

Millainen olet?

Vaalea tyttö.

Hih, jos ulkonäöllisesti ajatellaan niin kyllä, hän on vaalea tyttö. Hiukset ovat kasvaneet jo hurjan pitkiksi, hiukan ne näyttävät taipuvan. Taitaa tyttö periä minulta luonnonkiharat.
Hän kasvaa pituus- ja painokäyrillä tasaisesti 0-käyrällä, niin kuin on aina tehnyt. Vaatteet ovat 104/110. Housuissa saa olla jo 110/116. Senni on vasenkätinen.

Missä olet taitava?

Voimistelussa

Hän on motorisesti taitava. Johtunee siitä, että hän tanssahtelee aina kuin vai voi. Kesällä hän oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä.
Uhkarohkea hän ei ole. Hän harkitsee hyvin tarkkaan liikkeensä, ei etene päätä pahkaan.
Vielä vuosi sitten hiekkalaatikonreunalta hyppäämiseen tarvittiin äitiä kädestä kiinni pitämään. Nyt rohkeutta on tullut huimasti ja esim. metsässä kiivetään ja hypitään kiviltä.
Sorminäppäryyttä myös löytyy. Hän osaa sulkea vetoketjut, käyttää veistä ja haarukkaa ja solmia kylpytakin vyön.

Hän on taitava mätsäilemään värejä. Pompulat valitaan aina sopimaan päivän asun väreihin ja iltapuurolautasen hän toivoo olevan saman värinen kuin hänen yöpukunsa. Hänen värisilmänsä on aika tarkka ja tämän ovat muutkin huomanneet. Täytyy varmaan myöntää, että tämä mätsäily on minulta opittua, heh.

Mitä haluaisit oppia?

Kävelemään käsillä

Tytöt haaveet uusien asioiden oppimisen osalta ovat aikalailla liikunnallisia. Juurikin tuo käsilläkävely, mutta myös takaperinkuperkeikasta on ollut puhetta.

Kirjaimet ovat nyt hyvin kiinnostavia ja niitä hän osaakin jo hurjan määrän.
R-kirjain ei tule vielä puheessa, vaikka sanavarosto on päiväkodin mukaan laaja. Ärrää on nyt harjoiteltu leikinomaisesti. Myös L-kirjain muuttuu joissakin sanoissa J-kirjaimeksi, mutta nyt osaa aika hyvin jo vaihtaa sen L:ksi jos asiasta sanoo, esim lamppu eikä jamppu.






Mikä sinusta tulee isona?

Pinsessa

Hänhän on jo meidän prinsessa. 

Mitä töitä haluaisit tehdä isona?

Tanssia ja olla oikea poliisi ja joulupukki ja olla aikuinen

Tanssiminen ja poliisi vilahtelevat haaveissa tasaisesti, mutta nyt hän on puhunut jo hyvin pitkään haluavansa mennä töihin käsityötarvikeliikkeeseen, jossa minä olin alkuvuodesta töissä.
"Voi kun minä kasvaisin nopeasti aikuiseksi. Sitten minä voisin ommella ja mennä Nappipuotiin töihin."

Päättäväisenä tyttönä hän on siis päättänyt menevänsä töihin Nappipuotiin, ei hakevansa vaan menevänsä. Toivon että tämä määrätietoisuus, uskaliaisuus olla oma itsensä ja kyky kertoa mielipiteensä, säilyisivät tytöllä läpi elämän. Elämä on hitusen helpompaa kun osaa olla kohtelias ja ystävällinen, mutta muistaa myös itsensä ja omat tarpeensa, kun ei ole liian kiltti. Toivon että hänen iloinen elämänasenteensa säilyisi ainiaan. Kultaseni, pysy juuri tuollaisena kuin olet, omana itsenäsi! ❤






Tällaiset terveiset saimme 4v neuvolakorttiin:
Reipas tyttö, hienosti tekee tehtäviä. Kasvu tasaista. vas.kätinen. Terveenä pysynyt. D-vit ja maitotuotteet käytössä! 
Motoriset taidot todella hienot!

Valokuvat Janne Laaksonen, https://www.kuvaajanne.fi

lauantai 30. syyskuuta 2017

Nakit termarissa

Maanantaina oli mitä kaunein ja lämpimin syyspäivä, oivallinen päivä suunnata syysretkelle kera eväiden.
Valkjärvi on muodostunut retkipaikoista meidän lemppariksi, siispä menimme sinne. 





Yleensä paistamme grillikatoksessa makkaraa. Grillimestarina on toiminut Teppo, mutta tällä kertaa hän ei töiden takia päässyt mukaamme. Minua ei kiehtonut ajatus grillin vieressä tönöttämisestä ja savunhajuisista vaatteista, joten päätin että grillaus saa jäädä. Jotain lämmintä evästä olisi kuitenkin kiva syödä.
Muistinkin vinkin, jonka olin aikasemmin lukenut jostain, termarinakit! Niitähän me otetaan mukaan porkkana- ja omenalohkojen lisäksi!

Termarinakit ovat ihan älyttömän helpot toteuttaa. Tarvitset vain termarin, meillä oli ruokatermari mutta varmaan onnistuu isossa normitermarissakin.
Kylmät nakit laitetaan termariin ja päälle kaadetaan kiehuvaa vettä. Sitten vain kansi kiinni ja kohti retkipaikkaa. Nakit valmistuvat matkalla ja perillä saatte nauttia lämpimistä nakeista. Meillä tämä oli ainakin ihan huippueväs, pääsee ehdottomasti jatkoon. Nopea, vaivaton eikä vie paljoa tilaa eväskorissa ja maistuu kaikille.

Retkellä minun ei tarvinnnut uhrata ajatustakaan eväille, saimme nauttia kauniista syksyisestä luonnosta kaikessa rauhassa. Nautimme auringonlämmöstä, laiturilla istuen. Katselimme sieniä ja  maistelimme puolukoita. Keräilimme männynkäpyjä tulevia askarteluja varten ja tyttö sai uittaa leikkivenettään rannassa. Kovasti olisi pikkuneidin tehnyt mieli mennä uimaan, mutta mieli muuttui kun sai kokeilla kädellä kuinka kylmää vesi jo oli, hih.










Nälän yllättäessä eväät olivat jo syöntivalmiina, helppoa kuin mikä. Termarinakit toimivat varmasti retkieväinä myös talvella. 



Ovatko termarinakit teille tuttuja?

maanantai 4. syyskuuta 2017

Kesän 2017 lomailut

Kesä alkaa vaihtua jo syksyyn, on aika laittaa kesämuistot talteen.

Lomapudjettimme oli tänä kesänä varsin pieni, siitä huolimatta onnistuimme viettämään ihanan kesän! Ihanan kesän ja mukavia muistoja saa vähemmälläkin rahamäärällä. Paljon ihania hetkiä ja muistoja on nyt purkitettu ja niitä on kiva muistella sitten kun talvipakkaset paukkuvat.






Pidimme muutamat pihapiknikit. Kauniilla säällä on ihana viedä leipomuksia ulos ja herkutella ulkoilmassa. Samalla lapset saavat leikkiä ja kirmailla pitkin pihaa, saippuakuplia puhallellen.






Alkukesästä Senni pääsi sylikummiensa perheen kanssa kotieläinpihalla. Senni oli tykännyt oikein paljon, kiitos vielä kummeille!

Juhannus vietettiin jälleen vanhempieni luona. Rauhallisesti perheen kanssa höpötellen ja herkutellen.






Puuhamaassa olemme käyneet lähes joka kesä, niin tänäkin kesänä. Tällä kertaa teimme reissun meidän tyttöjen, sekä siskoni perheen kanssa, neljä lasta ja neljä aikuista. Puuhamaasta löytyy kivasti puuhaa kaikille ja iso plussa on se, että siellä voi grillata omia eväitä.
Sennin ehdoton lemppari oli hurja liukumäki, jossa virtasi vesi ja se laskettiin kumiveneillä. Senni ja siskonpoika jaksoivat laskea yhä uudestaan ja uudestaan. Onneksi isät olivat uhrautuvaisia ja laskivat lasten kanssa. ;)
Vilma ja toinen siskonpojista taas tykästyivät minigolfiin. Myös pomppulinnat ja trampoliinit olivat mieleen, sekä tarzanrata ja liikennepuisto.






Välillä on kiva viettää rauhallista kesäpäivää, ilman isompia suunnitelmia ja menoja. Sellaisina päivinä tehdään juuri sitä, mitä sillä hetkellä tekee mieli, käydään vaikka jätskillä, syömässä ravintolassa tai käydään ruokkimassa sorsia. Jäätelöä herkuttelimme muutamat kerrat jäätelökioskilla/puistossa ja kerran vesitornissa, jossa pikkuneiti ihaili kotikaupunkimme maisemia ihmeissään. Jätskiautollakin tuli käytyä kerran. Lisäksi herkuttelimme mansikoilla ja herneillä. Tällaisia pieniä, mutta arvokkaita, kesämuistoja joista jää hyvä mieli kaikille, kiireetöntä yhteistä aikaa.






Tänä vuonna rantakelit olivat aika harvassa, mutta pääsimme me muutaman kerran polskuttelemaan Valkjärvelle. Omat eväät kylmälaukkuun ja porukka autoon ja rantaa kohti. Paljon polskuttelua ja kikatusta, eväiden syöntiä ja hiekkaiset varpaat, ne kuuluvat kesään.









Tänä kesänä juhlittiin monissa juhlissa, oli syntymäpäiväjuhlat, valmistujaiset, ristiäiset, rippijuhlat ja Sennin 4v synttärit.
Harvoin näin monia juhlia tulee samalle kesälle.
Sennin synttärit vietettiin jälleen mummulassa, niistä voit lukea lisää täältä.







Innostuimme kahden siskoni ja lapsien kanssa luontopoluissa ja tutustuimme kotikaupunkimme kahteen luontopolkuun. Toisella luontopolulla onnistuimme eksymään, mutta hienosti lapsetkin jaksoivat tarpoa koko lenkin, jolle tuli pituutta noin 5km.







Sadepäivinä luontopolut eivät niinkään innostaneet, onneksi on sisäleikkipuistoja. Veimme tytöt ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan Touhutaloon. Oli kyllä kiva ja siisti paikka. Hyvin viihtyivät 4- ja 11-vuotiaat tytöt ja myös me vanhemmat.






Kesällä Senni oppi myös uuden taidon, pyörällä ajamisen! Taito ajamiseen olisi ollut varmasti jo aiemmin (kiitos potkupyöräilyn), mutta rohkeuden kerääminen kesti hetken. Voi sitä riemua, kun tyttö tajusi osaavansa pyöräillä ilman apupyöriä, ihan itse. <3






Kävimme Hyvinkäällä Rautatiemuseossa Sennin hyvän ystävän Nellan ja hänen äitinsä kanssa. Matkustimme, tietenkin junalla, jo tämä oli kiva kokemus pikkuneideille.
Vitsi miten isoja vanhat junat ovatkaan, upeita! Museon pihalla pääsi myös pienoisjunan kyytiin. Museon pihapiiri oli kyllä ihana, niin kaunis vanha miljöö. Museoreissun päätteeksi menimme yhdessä vielä mäkkäriin ja jätskikiskalle. Hauska päivä ystävien kesken.






Myös Sennin kummitäti halusi viettää aikaa kanssamme ja menimme yhdessä Korkeasaareen. Ensimmäinen kerta Sennille. Helsinki oli tytölle iso Wau, paljon ihmeteltävää. Korkeasaaresta erityisesti Sennille jäi mieleen lumileopardi, papukaijat, iiiso kilpikonna ja riikinkukko, joka varasti meiltä ranskalaisen hätistely-yrityksistä huolimatta. Muistoksi Senni valitsi papukaija-pehmolelun ja nimesi sen Papuksi. 






Yksi ikimuistoisimmista kesäreissuistamme oli Sennin ensimmäinen kylpyläloma! Vanhempani pyysivät meidät mukaansa Nokian Edeniin ja vietimme ihanan viikonlopun kylpylähotellissa!
Kun itse olin lapsi, sain lomailla tuossa samassa paikassa vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Nyt olikin ihanaa, että oma tyttäreni sai myös kokea kylpyläloman. Pieni vesipetomme haluaisi kovasti oppia sukeltamaan ja isäni mielestä tyttö oppisi pian uimaan jos hieman harjoittelisimme. Isäni on opettanut minut ja pienemmät sisarukseni uimaan, se on ollut isin ja lasten oma juttu. Muistan kuinka olimme mökillä ja isäni ui pitäen meitä reppuselässään ja olimme myyrä ja mäyrä. Nyt oli minun pienen tyttöni vuoro päästä leikkimään myyrää ja mäyrää Papan kanssa.
Kovasti tuli polskuteltua, aamusta iltaan. Senni halusi kovasti mennä isoon kierreliukumäkeen ja olihan minun sitten uskaltauduttava sinne tytön kanssa. "Uudestaan!" kuului joka ikinen kerta kun olimme laskeneet hurjaa vauhtia alas. Välillä käytiin lämmittelemässä porealtaassa tai saunassa ja taas jatkettiin polskuttelua. Aaltokoneen tekemät aallot olivat tytöstä hurjan hauskoja ja aalloissa käytiinkin keinuttelemassa useamman kerran. Lastenaltaissa oli paljon tekemistä ja nälän yllättäessä pystyi allasbaarista tilaamaan syötävää.
Nyt Senni tietää mikä on kylpylä ja mikä paikka se hotelli oikein on, näitä hän pohti ennen kylpylomaamme.










4-vuotiaan kanssa on kyllä ihana lomailla, hän on vielä niin pieni, että osaa ottaa aidosti kaiken ilon irti, mutta niin iso ettei rutiinien väliaikainen rikkominen haittaa. Kuinka ihanaa onkaan kuulla lapsen suusta aidot kiitokset uusista elämyksistä ja lomasta jonka sai viettää ja päälle vielä iso hali.
Näiden lomailujen jälkeen jaksaa palata arkeen ja odotella mitä tuulia se syksy tuo.


maanantai 24. heinäkuuta 2017

Koukussa virkkaukseen

Oijoijoijoi, elämä on julmaa. 
Mun on pakko virkkaa jos mä tahdon virkkaa.

Näin lauleskelee meidän pikkuneiti, sanoitti hieman uusiksi Antti Tuiskin Rahan takii-biisin. :D
Tyttö ei tiedä mitä twerkkaus on, mutta virkkaus on tullut hyvinkin tutuksi, heh. Näin syntyi uudet, meille sopivammat laulunsanat.

Minä olen nimittäin jäänyt koukkuun! Virkkaaminen on ihanaa!
Kaikki alkoi tytön toiveesta saada vaunulelu nukenvaunuihin. Virkkasin sydänhelistinlelun ja heti olin koukussa.






Seuraavaksi vuoron saivat vauvantossut ja helistin ja pian myös mustekalat lonkeroineen. Virkkasin myös tiskirättejä ja nukeille helistimen. Uskaltauduin jopa kokeilemaan siksak-kuvion virkkaamista ja ilokseni huomasin, että se onnistui.












Nyt olen aloittanut joululahjojen virkkaamisen ja muutama onkin jo valmiina. Voi tuntua oudolta, että teen joululahjoja keskellä kesää, mutta pakko aloittaa ajoissa kun niitä on tehtävänä reilut 10kpl.
Kauheasti tekisi mieli virkkailla keittiöön matto ja jakkaroihin uudet päälliset, mutta ne saavat vielä odottaa. Olen aloittelija tässä virkkauksen maailmassa, enkä vielä viitsi aloittaa mitään kovin suuritöistä ja haastavaa. Ihan onnistuneita virkkauksia olen kuitenkin mielestä onnistunut saamaan aikaan ja into jatkaa tätä harrastusta on säilynyt.


Oletko sinä jäänyt koukkuun johonkin harrastukseen?


tiistai 18. heinäkuuta 2017

4v synttärit

7.7.2017 meidän pikkuinen täytti neljä vuotta. Aina sitä jaksaa hämmästellä, miten me olemme voineet saada aikaiseksi jotain niin ihmeellistä, ihanaa, kaunista ja ainutlaatuista. Miten siitä pienestä nyytistä on kasvanut jo neljävuotias, reipas ja viisas tyttönen.






Viime lauantaina juhlimme neljävuotiastamme. Niin kuin aikaisempinakin vuosina, juhlat pidettiin vanhempieni omakotitalossa. Siellä on tilaa lasten temmeltää.
Nyt sattuikin aivan ihana, aurinkoinen päivä ja saimme viettää päivän ulkona. Meillä on ollut aivan mahtava tuuri, kun jokaisena vuotena juhlapäivänä on ollut aurinkoinen sää. Nyt näytti ensin siltä, että vettä tulee kuin saavista kaatamalla (ja näin jo kauhukuvia siitä kun kun me kaikki, noin kolmekymmentä henkeä, sulloutuisimme sisälle ja lapset hyppisivät seinillä). Onneksi sää kuitenkin suosi ja saatiin mitä mahtavin kesäsää! Mummi totesikin tähän, että tyttö on syntynyt onnellisten tähtien alla ja siksi sää suosii. Ihanasti sanottu.




Sennin synttäreillä on aina ollut äitini kasvattamia pioneja, niin kauniita.
Muut kukat Senni kävi poimimassa Papan kanssa.



Eniten ulkojuhlista taisivat nauttia lapset, jotka saivat kirmailla pitkin pihanurmea, pelata jalkapalloa, heitellä frisbeetä, keinua ja osalla taisi olla majaleikitkin käynnissä. 
Aikuisetkin saivat näin tilaisuuden istahtaa rauhassa alas ja nauttia synttäriherkuista ja vaihtaa kuulumisia muiden kanssa. Lasten iloisia leikkejä oli ihana seurata.






Innokaana leipurina, tarjoilut olivat minulle tietenkin tärkeä asia. Minusta on ihana suunnitella ja leipoa tarjottavia. Suurinosa tarjottavista oli viljattomia ja perunattomia sekä laktoosittomia. 

Meillä on aina ollut jokin teema ja tänä vuonna se oli prinsessat. Prinsessakausi on nyt hyvin vahvana päällä, heh. Synttärisankari sai tietenkin itse esittää toiveen kakun mausta ja ulkonäöstä. Toiveena oli vadelman makuinen kakku, jossa olisi prinsessaruusunen. Sitten alkoi minun osuuteni, toteutuksen suunnittelu. 
Kakkuun tuli vadelmamousse, jonka seassa oli kokonaisia vadelmia (ihanan raikas, tämän hetkinen lempparini). Vadelmamoussen kaveriksi tein minttusuklaamoussen. 

Päätin kokeilla, ensimmäistä kertaa, tehdä barbiekakun.
Koska syöjiä oli paljon, tein ison pyöreän kakun jonka päälle varsinainen barbiekakku tuli. Näin mekosta ei tarvinut tehdä luonnottoman isoa. Pyöreä kakku sai mintunvihreän kermapursotuksen, terälehtipursotuksella. Barbin mekkokakku taas sai vaaleanpunaisen kermakuorrutteen, ruusupursotuksella. Lisäksi barbin (Ruususen) mekon yläosan olin tehnyt valkoisesta sokerimassasta ja koristeena pieniä vaaleanpunaisia ruusuja. Pyöreän kakun ja mekkokakun välimaastoon olin tehnyt kreemiruusuja ja sinisiä sokerimassakukkia. Kreemiruusut jätin kuitenkin laittamatta, ne olisivat olleet liikaa.








Hukkaan kreemiruusut eivät kuitenkaan menneet, ne pääsivät koristamaan Tepon tekemiä mansikkatoffeepiiraita.
Muita makeita tarjottavia olivat fariinimarengit ja päärynän makuiset marengit, porkkanakakku, itsetehtyjä wilhelmiinakeksejä ja kaupan kuningatarvohveleita ja karkkibuffet Sennin lempikarkeilla.

Suolaisina oli kestosuosikkiamme lämminsavulohihyydykekakkua, cocktailtikkuja sekä pantonkia ja tuorejuustoja.
Tarjottavaa oli yllinkyllin, itseasiassa liikaakin. Me ei vain osata tehdä juuri ja juuri riittävää määrää, aina tehdään niin että varmasti riittää. :D

Koska vieraita tuli paljon, olen kokenut järkeväksi laittaa jokaisen tarjottavan eteen pienen kyltin, jossa kerrotaan mitä missäkin kipossa ja lautasella on tarjolla. Tämä on näppärää, ei tarvitse jokaiselle erikseen kertoa, mitä missäkin on. Teemaan sopivasti nimesin herkut prinsessoiden mukaan esim. Lumikin mansikkatoffeepiiras tai Bellen porkkanakakkuset. Kylteissä oli aina tarra kyseisestä prinsessasta.






Monenmoista onnittelijaa kävi tyttömme syntymäpäiväjuhlilla. Mieleenpainuvin taisi olla poliisisetä, jota myös eräs ohikulkija jäi hämmästelemään pihan viereen, mitä lie kuvitteli tapahtuvan, heh. Poliisi partioi usein vanhempieni talon vieressä ja puhalluttaa ohikulkevat autoilijat. Päätimme käydä kysymässä poliiseilta, olisivatko he ehtineet käydä onnittelemassa neljävuotiastamme ja tulihan sieltä iloinen poliisisetä tuomaan onnentoivotukset ja käski vielä pitämään hauskat juhlat. Tytöstä tämä oli iso juttu ja varmasti muistaa tämän vieraan.

Senni on oppinut päiväkodissa toisen säkeistön Paljon onnea-lauluun ja toivoi kovasti, että se hänelle laulettaisiin. Pitihän se laulaa ja tyttö oli siitä niin hyvillään. 

Laulu menee näin:
Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan
paljon onnea Senni, paljon onnea vaan.
Sua onnitellaan, sua onnitellaan,
nyt on syntymäpäivä, sua onnitellaan.

Oli ihanaa kun iso osa kutsutuista pääsi paikalle ja Senni pääsi leikkimään niin monen serkkunsa kanssa. Lapset olisivat varmasti jaksaneet leikkiä iltamyöhään asti, välillä kävivät nappaamassa hiukan purtavaa ja taas leikit jatkuivat. Iloiset juhlat, kiitos niistä kaikille juhliin osallistuneille.



Mummun ja Papan tuoma lahja, Espanjasta.
Ensimmäiset korkkarit. :)

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kakkuja ja koristeita juhliin

Sain aivan ihanan kakkutilauksen! Pieni poika syntyi ja minä sain kunnian tehdä kakut hänen ensimmäiseen juhlaansa, nimijuhlaan.

Toiveena oli kaksi kakkua, yksi isompi tavallisena ja toinen pienempi gluteenittomana. Kummankin kakun tein laktoosittomana.
Isompaan kakkuun asiakkaalla oli hommattuna jo koriste, mutta gluteenittoman kakun sain koristella. Koristeluun sain vapaat kädet, jeij!

Kakkuihin haluttiin mansikka- ja suklaamousset.
Molemmat kakut pursotin sinisen erisävyisillä kerma-tuorejuustoseoksilla, terälehtipursotuksina. Tuo terälehtipursotus on ehdottomasti uusi lempparini, suht helppo tehdä mutta kaunis ja näyttävä.

Gluteenittoman kakun koristeeksi päätin tehdä sokerimassatennarit. Ihka ensimmäiset tennarini. Aika tyytyväinen olen lopputokseen, kehtasi laittaa kakun päälle. Tilaaja oli myös tyytyväinen ja se on se, mihin pyrin.






Hyviltä olivat kakut kuulema maistuneet, olivat saaneet paljon kehuja juhlijoilta. Tämä lämmittää mieltäni kovasti, positiivinen palaute innostaa jatkamaan.








Nimijuhlien kanssa samana viikonloppuna olivat myös Sennin kummitädin valmistujaiset. Hän valmistui tradenomiksi ja minä tein juhliin yllätyskakkukoristeen, sokerimassasta tietenkin.

Sennin kummitäti pitää kovasti Minions-hahmoista, joten sellainen päätyi kakun päälle, päässään tradenomilakki. Kaikki tunnistivat hahmon, joten varsin onnistunut taisi tämäkin olla.








Valmistujaisissa oli rento ja hauska tunnelma. Minä sain sylitellä ja syöttää pienen pientä vauvaa, niin kauan että kädet kipeytyivät, heh. On nuo pikkuiset vauvat niin ihania. Sennikin sai työntää vauvaa vaunuissa.

Vaunujen työntämisestä voiton taisi Sennin mielestä viedä kuitenkin mönkkäriajelu, kun isi ajella huristeli tyttö sylissään pitkin pihaa. Riemunkiljahdukset ja kikatus vain kuului, meidän pieni hurjapää. Senni pääsi myös leikkimään spinnereillä, vesi-ilmapalloilla, jalkapallolla ja puhalteli saippuakuplia. Illalla hän sanoikin, että oli tosi kiva päivä. Kysyin mikä oli parasta, vastaus oli "tämä kaulanauha". Yksi Sennin tädeistä oli saanut töistä Tena-avainnauhoja ja Senni ihastui sellaiseen, olihan se kauniin lilan värinen. Kyllä meitä aikuisia huvitti kun tyttö meni ihan onnessaan Tenat kaulalla. :D Hauskoja muistoja jäi valmistujaisista.






Kakut ja koristeet ovat rakas harrastukseni. Harrastuksistakin on kuitenkin hyvä pitää välillä taukoa, jotta homma ei ala maistua puulta. Sennillä alkoi tänään loma päiväkodista, niinpä minäkin olen päättänyt lomailla ja otan kakku- ja koristetilauksia seuraavan kerran vastaan vasta elokuussa. Nyt keskityn perheeseeni ja vietämme kesälomaa! 

Ihanaa kesää kaikille ja iloista juhannusta!