perjantai 20. huhtikuuta 2018

4. Kouluviikko

Niin vain vierähti neljäskin kouluviikko, viimeinen viikko lähiopetusta. Juuri kun tähän  kouluelämään alkoi tottua, niin tämä jo loppuukin.

Alkuviikosta opiskelimme hieman kahvilan palvelusanastoa englanniksi. Oli ihan hyvä kerrata vähän sanastoa ja sanontoja. Englanniksi kirjoittaminen ei ole vahvuuteni, mutta palvelutilanteessa kykenen kyllä keskustelemaan englanniksi ja se onkin varmasti se tärkein asia jos kahvilaan tulee englantia puhuva asiakas.

Leivoimme suolaisia kahvilatuotteita. Näistä leipomispäivistä minä nautin kovasti, vaikka jalat olivatkin aina kipeät seisomisesta.
Valmistimme saaristolaisleipää ja suolaisia piirakoita (kinkku, kala ja pekoni). Meidän ryhmämme kinkkupiirakka onnistui todella hyvin, siitä tuli niin kaunis. Harmi ettemme saaneet maistaa juuri sitä piirakkaa, se meni myyntiin. Paria muuta piirakkaa saimme maistaa ja ne olivat todella herkullisia.








Tiistaina oli jännittävä päivä, anniskelupassitesti! Päivä koostui anniskelupassikoulutuksesta ja päivän päätteeksi oli testi. Jostain syystä en jännittänyt tätä läheskään niin paljoa kuin hygieniapassia. Anniskelupassissa ei opiskeltava aineisto ole läheskään niin laaja ja monimutkainen kuin hygieniapassissa.
Oman ryhmämme lisäksi anniskelupassia tuli suorittamaan joukko ulkopuolisia, luokka oli täynnä väkeä. Kun testi oli tehty, jäi minulle ihan hyvä tunne, eiköhän se läpi mennyt. Tuloksia emme saaneet heti, mutta iltapäivällä opettajamme laittoi viestiä ja ilmoitti, että meidän ryhmästä kaikki läpäisivät testin, mahtavaa!
Seuraavana päivänä opettaja kertoi, että olin saanut kaikki vastaukset oikein! Ohhoh! Mikä hikipinko minusta on tullut, kun kummastakin testistä pärähti täydet pisteet, heh. Mutta hyvä näin, ihana huomata että olen edelleenkin kykenevä oppimaan uutta ja olenkin ollut innokas opiskelemaan.

Keskiviikkona harjoittelimme tarjoilunperusteita. Kävimme läpi kattausasioita ja saimme harjoitella astioilla tarjoilua. Kyllä oli sormet ja ranne kovilla kun koitti kanniskella lautasia oikeaoppisesti ja kahvikuppeja tarjottimella. Näitä ei kyllä kerrasta opi, tarvitsisi paljon harjoittelua.
Kävimme nopeasti läpi myös kassatoimintoja ja erilaisia maksutapoja.

Torstai oli viimeinen päivä kun olimme koulussa. Kävimme läpi TOP asioita, maanantaina alkavaa harjoittelua varten. Kokeilimme myös erilaisien smoothien valmistusta.
Iltapäivällä PAMin edustaja kävi kertomassa meille monesta tärkeästä asiasta. Saimme paljon hyödyllistä tietoa.






Perjantaina olikin ihan erilainen koulupäivä, menimme Helsinkiin Coffee Festivaleille! Messuilla näkyi monta koulussa opittua kahvinvalmistusmenetelmää, mutta toki oli myös kaikenlaista uutta ja ihmeellistä.
Itse en kahvia juo, joten pohdin onkohan messuilla mitään minulle. Toki tämän koulutuksen kautta kiinnosti mitä kaikkea on tarjolla, mutta esim. esitteessä mainittu olutkahvi ei saanut minun makuhermojani kutkuttamaan. Olin positiivisesti yllättynyt kun löysin messuilta usemmankin kojun, jotka olivat minun mieleeni. 

Alpron ja Sweet lifen pisteet olivat minun lempparini.
Messuilla Alpron pisteellä sai maistaa kookosmaitoon tehtyä Chai lattea ja ai että oli namia! Siinä maistui ihanasti pippuri ja kardemumma, mutta ei liikaa, kookosmaito pehmensi makuja kivasti. Tämä Chai latte tarjoiltiin kylmänä, se oli saanut tekeytyä yönyli.
En ole mikään kookoksen ystävä, mutta tässä kookosmaito toimi erittäin hyvin. Olen hurahtanut Chai latteen, namm!
Alpron pisteellä valmistettiin myös espressoja, vitsi miten hieno kuvio kahvin päälle muodostui maitovaahdosta, vaatii taitoa!






Sweet lifen pisteellä oli esillä erilaisia makusiirappeja ja maistiaisina korkeatasoisia artesaanijäätelöitä. Maistoin vadelmajuustokakkujäätelöä ja vegaanista minttusuklaajäätelöä. Niin herkullisia kumpikin, ihanat maut. Vegaani jäätelö oli kookospohjainen, tässäkin kookos toimi erittäin hyvin. Yllätyin kuinka vegaanista jäätelöstäkin oli saatu jäätelömäistä, koostumus oli hyvin samantapainen kuin tavallisessakin jäätelössä.






Meidän opiskelijaryhmää tule kyllä ikävä!
Tässä kuvassa osa meidän ryhmäläisistä.

Nyt on koulutuksen lähiopetukset käyty ja maanantaina alkaa työharjoittelu, jännää!

Nyt viikonlopun viettoon, huomenna minut löytää lapsimessuilta, hihasta saa tulla nykäisemään.

perjantai 13. huhtikuuta 2018

3. Kouluviikko

Kolmas kouluviikko takana ja enää yksi viikko jäljellä lähiopetusta, hurjaa! Tuntuu jo nyt haikealta ajatella, että tämä ihana ryhmä pitää jättää. On tuntunut hyvältä olla osa ryhmää, kuulua johonkin. Ryhmällämme on oma whatsapp-ryhmä ja siellä viestitellään suht aktiivisesti, jaetaan vinkkejä ja tsempataan toisiamme. Näitä tyyppejä tulee kyllä ikävä!

Tälläkin viikolla on tullut opittua ja kokeiltua paljon uutta.
Alkuviikosta tutustuimme erikoiskahveihin ja pääsimme kokeilemaan espressokonetta. Espresson valmistuksen sain onnistumaan ilman ongelmia, mutta maidonvaahdotus espressokoneen höyryn avulla olikin hankalaa! Kuuman höyryn avulla vaahdotettava maito pelotti, mitä jos se roiskuukin pitkin poikin, auts. Maitovaahdon valmistus pressopannulla sen sijaan oli ihanan helppoa, ehdottomasti enempi minun juttuni kuin sen kuuman höyrypillin kanssa taiteilu. Mutta ehkä minä vielä opin sen pillinkin kanssa työskentelemään.






Teimme myös cappucinoa ja lattea. Pressopannulla valmistimme Chai lattea, joka on mausteista mustaa teetä (ei siis kahvia) ja maitovaahtoa. Ihastuin tähän Chai latteen, niin hyvääää! Chai latessa on mausteina mm. pippuria, kanelia ja hunajaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.






Erikoiskahvien lisäksi opiskelemiamme juomia olivat teet, kaakaot sekä kylmänä ja kuumana tarjottamat juomat. Saimme myös hieman selvyyttä sokeriviidakkoon.

Tiistaina saimme päällemme työvaatteet, valkoisen takin ja hatun (sekä omasta takaa mustat housut ja erilliset työkengät). Tarkoitus oli, että kaikilla olisi päässään sellainen ohut harsomainen, suihkumyssyn näköinen myssy, joka pitäisi hiukset aisoissa. Noooh, tämä minun pitkä ja paksu pehkoni ei edes letitettynä mahtunut neljänkään myssyn sisään, heh. Onneks opettajalla oli jemmassa kankainen hattu, jonka sisään sain sujautettua hiukseni.
Saimme leipoa makeita leivonnaksia, tästä tämä jauhopeukalo oli niin innoissaan. Olin omalla mukavuusalueellani. Tutustuimme perustaikinoihin: hiivataikinat, murotaikinat, voitaikinat, vaahtotaikinat ja kohottamattomat.
Ryhmämme sai aikaiseksi pullia, sämpylöitä, viinereitä, kroisantteja, marjakoreja, muffinseja ja erilaisia kääretorttuja. Sokeriähky oli taattu kun näitä maistelimme. :D

Leipomisen kautta tuli koulun keittiö hieman tutummaksi, mistä löytyy mitäkin ja miten mikin laite toimii. Erittäin opettavaista, käytännössä nämä asiat oppiikin parhaiten. Mm. uunit ja astianpesukoneet olivat ihan erilaisia kuin kotikoneet.






Puolessa välissä viikkoa opiskelimme kahvilapalveluita RUOTSIKSI! Ruotsi ei todellakaan kuulu vahvuuksiini, joten tämä hieman kauhistutti. Mutta päivä olikin oikein mukava ja leppoisa. Tehtävät eivät olleet liian vaikeita ja saimme tehdä ryhmissä videon kahvilan palvelutilanteesta ruotsiksi, se oli yllättävän hauskaa. Ihanaa että tästä oli tehty mukavaa ja hauskaa, ei pakkopullaa. Kiitos tästä kuuluu opettajalle, jäi hyvä fiilis ja jotain tuli opittuakin.

Loppuviikosta opiskelimme it's Learningin käyttöä (tätä kautta saamme mm. tehtäviä).

Perjantaina olikin jännittävä päivä, hygieniatesti!
Yritin lukea näitä asioita niin paljon, että iski ihan migreeni. Meinasi tulla jo epätoivo sitä lakipykälätekstiä lukiessa, huh. Onneksi saimme myös selkokielellä kirjoitettua materiaalia ja asiat alkoivat mennä ymmärrykseen, eikä migreeni vaivannut enää. 

Kyllä koepäivänä jännitti! Jännitti ovatko kysymykset kamalan vaikeita, mitä jos en pääsekään läpi, apua!
Kun testipaperi annettiin eteeni ja katsoin kysymyksiä, ensimmäinen ajatus oli o ou. Rauhallisesti koitin lukea jokaisen kysymyksen tarkkaan ja vastata niihin. Oli paljon kiperiä kysymyksiä, ei todellakaan tullut tunnetta että olisi helppo koe! Kysymyksethän arvotaan ja meille taisi osua juuri niitä hankalia kysymyksiä. Joitan todella helppojakin oli joukossa, mutta paljon myös niitä joita joutui ihan oikeasti miettimään.
Onneksi saimme tietää vastaukset heti, olisi ollut kamalaa odotella tuloksia viikonlopun yli. Meinasin pudota penkiltäni kun sain tietää tulokseni! Ei voi olla totta, sain pisteitä 40/40! Tuli niin hyvä fiilis, voittajafiilis! Nyt olen suorittanut sen, mitä tältä kurssilta odotin ehkä eniten. 

Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu, hymyssäsuin.
Viikko on ollut antoisa, mutta rankka (muistakin kuin kouluun liittyvistä asioista johtuen). 
Univelkaa on kertynyt ja oma jaksaminen ollut koetuksella. Yritän saada levättyä viikonloppuna ja kerättyä voimia ensiviikkoon. Aloitimme viikonlopun tytön kanssa ostamalla kevään ekat jätskit ja nauttimalla ne aurinkoisessa kevätsäässä.






Huomisen pitäisi olla aurinkoinen, 
joten aurinkoista viikonloppua kaikille!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Norsukakku

Ristiäis- ja nimijuhlakakkuja on niin ihana tehdä!
Tällä kertaa toivottiin vadelma- ja valkosuklaamoussekakkua. Koristeluun sain vapaat kädet. 
Ainut toive oli, että ei välttämättä sinistä, vaikka kakku pojalle tulikin. 

Päädyin väreissä vihreään ja keltaiseen, hempeissä sävyissä.
Koristeeksi tein sokerimassanorsun, josta tuli aika suloinen. 
Vauvan nimi tuli myös sokerimassakirjaimilla kakkuun. Lisäksi tein vaaleanvihreitä marenkeja koristeeksi. 

Kakun päälle tuli valkosuklaaganache, keltaiseksi värjättynä. Ganache jäi löysemmäksi, mitä olisin toivonut, mutta ei se ihan täysi katastrofi ollut. 

Ensin meinasin, että ei tästä nyt kovin kummoinen tullut, mutta kun sain kaikki koristeet paikoilleen niin olinkin ihan tyytyväinen. Minusta siitä tuli oikein sievä kakku pikkuisen ensimmäisiin juhliin.

Kakku oli kuulema saanut kehuja ja tilajaa oli hämmästynyt kun lapsivieraatkin olivat syöneet kakkua. Tällainen palaute lämmittää mieltä. 






Sain tilaajan mieheltä uuden tittelin, 
olen kuulema tästä lähtien heidän virallinen kakkunaisensa. 
Heh, tämän tittelin otan todella mielelläni vastaan.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

2. Kouluviikko

Tällä kouluviikolla on tullut opittua paljon uutta! Opiskelutahti melko ripeä, mutta se ei minua haittaa. En pidä turhanpäiväisestä peukaloiden pyörittelystä, kun ryhdyn johonkin niin haluan asioiden etenevän. 

Alkuviikosta tutustuimme kahvilan koneisiin ja laitteisiin. Itse kun en kahvia juo, ovat kahvit ja niiden laitteet minulle aika vieraita. Nyt tiedän enemmän erikoiskahveista ja niiden valmistukseen käytettävistä laitteista.
Pääsimme kokeilemaan ihan käytännössä kahvin valmistusta pressopannulla. Kaikki saivat kahvia aikaiseksi, mutta jokaisella tuloksena oli liian laihaa kahvia. Opimme, että kahvinpuruja olisi pitänyt laittaa enemmän. Tekniikka kuitenkin opittiin. Myös kahvin koostumusta ja säilytystä käytiin läpi.






Opiskelimme hiukan kahvin historiaa, trendejä ja tulevaisuuden näkymiä.
Pohdimme millaisia kahviloita Suomessa on ja millaisia liikeideoita niissä on. Kahvilakulttuuri on kehittynyt ja muuttunut ja tämä tulee jatkumaan, aina tulee jotain uutta.
Yhtenä päivänä kävimme tutustumassa paikalliseen kahvila Laurelliin. Oli mielenkiintoista kuulla vähän Laurellin historiasta, liikeideasta, tuotteista ja muusta kahvilatoiminnasta. Tämä toi kivaa vaihtelua luokassa istumiseen ja oli opettavaista nähdä ja kuulla asioita ihan oikeassa kahvilassa.






Matikkapäätä piti käyttää, pitkästä aikaa, kun laskimme alan matematiikkaa. Pidän matematiikasta ja olen ollut siinä varsin hyvä. Viimeisimmästä matematiikan tunnista on jo pidempi tovi, joten taidot ovat vielä hieman ruosteessa, mutta kyllä ne vanhat opit palaavat mieleen.

Ravitsemus ja erityisruokavaliot olivat todella mielenkiintoisia. Noihin erityisruokavalioihin (mm. vegaani, gluteeniton, viljotan ja laktoositon) on tullut jo tutustuttua, mutta paljon tuli aivan uutta tietoa monesta allergiasta ja erityisruokavaliosta. Nämä aiheet kiinnostavat, ovathan ne osa myös minun elämääni mm. tekemieni leipomusten kautta. Nykyään on todella paljon erilaisia erityisruokavalioita ja kahviloissakin niitä pyritään ottamaan huomioon. Nykyään voit esim. saada kahviisi tavallisen maidon sijasta myös soija- tai vaikkapa kauramaitoa. Gluteenittomuus on nyt pinnalla, osa noudattaa gluteenitonta ruokavaliota muista kuin allergiasyistä.

Paljon tuli opiskeltua uutta, kerrattua vanhaa ja täydennettyä jo opittuja asioita. Meillä on kyllä aivan huippu ryhmä, joka on ihanan aktiivinen. Meillä on hyvä ryhmähenki, ryhmässä on hyvä olla. Opettajien ei tarvitse juurikaan höpistä itsekseen, me opiskelijat kyllä osallistumme keskustelemalla opiskeltavaan aiheeseen. Osa meistä on joutunut jopa hieman hillitsemään puhetulvaansa, mukaan lukien minä, jotta saisimme ajan riittämään kaikkeen opiskeltavaan, heh. Ainiin, saimme tällä viikolla joukkoomme ryhmän ainoan miespuolisen opiskelijan, toivottavasti hänkin viihtyy ryhmässä vaikka meillä akkavalta onkin.

Fiilis on innostunut, tuntuu hyvältä opiskella, oppia uutta ja huomata etteivät aivoni ole ihan täysin sulaneet kotiäiti vuosina. Opiskeltava ala on niin mielenkiintoinen, että pystyn keskittymään siihen hyvin ja omat henkilökohtaiset huolet ja murheet voi aika hyvin unohtaa koulupäivien ajaksi. On ihanaa tuntea kuuluvansa johonkin ryhmään.

Tänään päätin tehdä, kotitehtäväksi saadut, prosenttilaskut pois alta. Ensimmäinen sivu oli helppo homma, toisella sivulla meni hetkeksi sormi suuhun. Mutta ei hätiä mitiä, sain apuja läheisiltäni ja johan alkoi taas sujumaan. Tehtävät tehtyäni menin testaamaan pressopannua, jonka ostin tänään. Tein sillä teetä, jota ostin viikko sitten Jyväskylän reissullamme. Ja hyvää teetä tulikin! Ihanaa olla innostunut uusista, pienistä mutta silti niin suurista, asioista.



torstai 29. maaliskuuta 2018

1. Kouluviikko

Niin ne asiat vain lähtee rullaamaan kun on niiden aika. 

Vielä viime viikolla olin uravalmennuksessa ja nyt olenkin ollut tämän viikon koulussa.
Uravalmennuksessa sain paljon kannustusta edistää noita kakkuhommiani jotenkin. Minulla ei kuitenkaan ole koulutusta alalle eikä edes hygieniapassia.  

Kuin sattumalta, uravalmentajani huomasin ilmoituksen Hyrialla alkavasta kahvilatyöntekijän koulutuksesta, johon sisältyisi myös mm. hygieniapassi. Tämähän voisi olla juuri sopiva koulutus minulle!
Samana päivänä kun kuulin koulutuksesta, laitoin hakemuksen sisään, sillä hakuaika loppuisi pian, ei ollut aikaa jäädä miettimään asiaa sen enempää. 
Olin jo päättänyt, että mihinkään kouluun en ainakaan mene. Tämä koulutus vaikutti kuitenkin niin kutsuvalta ja sopivan lyhyeltä, että se sai minut pyörtämään päätökseni.
Vielä päivää aikasemmin minulla oli aivan toisenlaiset suunnitelmat tulevaisuutta ajatellen, mutta tämä vaikutti tilaisuudelta jota minun ei kannattaisi jättää väliin. Jännityksellä jäin odottelemaan, pääsenkö kouluun. Minut haastateltiin puhelimitse ja pian sen jälkeen sain tiedon, pääsin koulutukseen!
Olin niin innoissani!

Viikonlopun ehdin hieman sopeutua ajatukseen, että minusta tulisikin nyt opiskelija.
Maanantaina menin innoissani koululle. Huomasin heti, että ryhmämme on aivan ihana! Näiden ihmisten kanssa on varmasti mielekästä opiskella yhdessä. 

Kurssin sisältö sen sijaan oli minulle melkoinen mysteeri.
Hain kouluun ihan viimetipassa, enkä saanut, yrityksistä huolimatta, mitään lisätietoa kurssin sisällöstä. Sisältö kävi ilmi vasta koulussa ja se olikin melkoinen shokki!
Tajusin, että opintoihin kuuluu myös mm. kieliä. Kävi myös ilmi, että varsinaista opetusta on vain neljä viikkoa ja loput ajasta ollaan työssäoppimassa. Meinasi iskeä paniikki, apua mistä saan sellaisen työssäoppimispaikan, joka sopisi tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni!
Nämä kaikki olisin varmasti vielä sulatellut suht helposti, mutta kun kävi ilmi, että kurssilla edellytetään että opiskelija kustantaa itse mm. työkengät, alkoi minua jopa suututtaa. Näistä asioista olisin ehdottomasti halunnut tietää etukäteen. Työttömällä yh-äidillä ei ole noin vain varaa ostella kalliita työkenkiä, etenkään jos niiden käyttö jäisi vain siihen muutamaan viikkoon. En osannut arvata että tällaisella lyhyellä, parin kuukauden, kurssilla tulisi tällaisia menoja. Harmitti.

Tiistaina mieli kuitenkin kohosi huomattavasti. Olin ehtinyt hieman sulatella kaikkea uutta, eikä olo ollut enää niin hölmistynyt. Asiat alkoivat jäsentyä päässäni, kyllä tästä selvitään. Olen luonteeltani sellainen, joka haluaa olla perillä tapahtuvista asioista. Maanantainen kiukkuni ja turhautumiseni taisi olla suurelta osin jonkinlaista muutosvastarintaa. Tuli niin paljon kaikkea uutta, johon pitäisi sopeutua, pää ei meinnannut pysyä perässä.

Opiskelut aloitettiin tutustumalla muihin ja käymällä kurssin sisältöä läpi. Oli kiva tutustua hieman muihin kurssilaisiin.
Yhtenä päivänä meillä oli atk-päivä. Itse en niin noista koneella kököttämispäivistä välitä. Mutta täytyy sanoa, että taas tuli opittua uusia asioita, ei siis turha päivä laisinkaan.
Asiakaspalveluun liittyviä asioita ollaan käsitelty paljon, se onkin hyvä, sillä juurikin asiakaspalvelua kahvilatyöntekijän työ on.

Eilen kävin kyselemässä työssäoppimispaikkaa, TOP-jaksolle. Toivoin löytäväni paikan mahdollisimman pian, jotta sitä asiaa ei tarvitsisi murehtia ja voisin keskittyä täysillä opiskeluun. 
Heti ensimmäisestä ei tärpännyt, heillä oli jo harjoittelija. Kävin kyselemässä parissa muussakin paikassa ja sitten paikka löytyikin! Olen niin innoissani, minulla on tunne että se on juuri sopiva paikka minulle. Tiedättekö sen tunteen kun menette johonkin ja huomaatte, että täällä minun vahvuuteni pääsisivät näkyviin, täällä minä viihtyisin. Sellainen tunne minulle tuli tästä kahvilasta. Ihanaa, enää ei tarvitse murehtia TOP-paikan suhteen!

Mieltäni vaivannut työkenkäasiakin selvisi. TOP-paikka ei vaadi mitään erikoiskenkiä, saan mennä juuri niillä kengillä jotka ovat minulle hyvät, suuri helpotus! Asioilla on tapana järjestyä, niin näyttää käyneen nytkin.
Nyt kun olen selvinnyt alkuviikon järkytyksestä ja moni muukin asia on ratkennut parhainpäin, opiskelumotivaationi on korkealla. Innoissani kipitän aamuisin kouluun. 
Meidän pikkuneiti 4v tokaisi eräänä päivä, kun kävelimme päiväkodilta kotiin "minä tykkään tästä elämästä!". Minä voin sanoa ihan samaa, tykkään tästä elämästä. On mielenkiintoista nähdä mihin tämä johtaa, mitä kaikkea uutta opin ja mitä kaikkea tulee tapahtumaan.






Nyt kuitenkin ansaitulle pääsiäislomalle! 
Ihanaa lomaa jokaiselle!

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Havumaja

Vanhempani ovat innokkaita puutarhaihmisiä, he hoitavat pihaansa jatkuvasti ja sen ilme muuttuu aina tarpeiden mukaan. Tänä keväänä pihalta on kaadettu melkoinen määrä puita, uusien suunnitelmien tieltä. Tänään menimmekin mummulaan risusavottaan.

Osa kaadetuista puista oli havupuita.
Vanhempani olivat saaneet ihanan ajatuksen, havuista tulisi kiva maja lapsille. Tänään sitten rakentelimme majaa ja siitä tuli kyllä tosi ihana! Nuo meidän pienet mahtuvat seisomaankin majan sisällä.
Oli mukavaa päästä itsekin rakennuspuuhiin, vaikka takki ja hanskat ovatkin nyt pihkassa. Ulkona vierähti useampi tunti helposti. En kyllä uskonut, että majasta tulisi näin hieno, kyllä siellä nyt kelpaa leikkiä.






Nämä ovat niitä ihania lapsuusmuistoja, joita lapset saavat mummulassa ja joita voivat isompinakin muistella. Varmasti tulevat muistamaan kuinka rakennettiin majaa yhdessä ja miten monia leikkejä siellä saavatkaan leikkiä serkusten kesken.
Mieleen tulee omia lapsuusmuistoja, kuinka leikimme tuolla samalla pihalla sisarusten kesken. Nyt osalla meistä on omia lapsia ja olen niin iloinen että hekin saavat leikkiä tuolla samalla pihalla ja kerätä ihania lapsuusmuistojaan. Lapsilla on kyllä uskomattoman ihana mummula, kiitos siitä kuuluu vanhemmilleni. On onni, että vanhempani ovat vieläkin siinä kunnossa, että jaksavat touhuta lastenlastensa kanssa kaikenlaista. Olen iloinen siitä, että heiltä löytyy intoa ja halua olla osa lastemme elämää aktiivisesti, tämä ei ole itsestään selvyys. Kiitos äiti ja iskä.

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Suunnitelma A, B, C vai sittenkin D

Huh, millä rytinällä asiat ovatkaan menneet eteenpäin. Mutta onhan näitä uusia tuulia jo odoteltukin, joten antaa rytistä vaan, olen valmis!






Olen ollut nyt kolme viikkoa uravalmennuksessa. Valmennus oli todella hyvä ja hyödyllinen. Paljon tuli opittua uutta, sain hieman erilaisia näkökulmia asioihin ja valmentajien avulla pääsen elämässäni eteenpäin. Valmennuksen viimeinen päivä olisi ensi kuun loppupuolella, mutta minun valmennukseni päättyikin jo tänään.

Uravalmenneksen aikana minulla oli monta eri suunnitelmaa. Osa suunnitelmista loppui lyhyeen kuin kananlento, tajutessani etteivät ne olleet minua varten.
Sitten tuli uusi suunnitelma, joka alkoikin edetä mutta tajusin, ettei se veisi minua haluamaani suuntaan, jos lainkaan minkäänlaiseen suuntaan, pitkällä tähtäimellä.

Noh, sitten taas uutta suunnitelmaa kiikariin ja sitä kohti. Vielä viikko sitten olin tämän suunnitelman kannalla ja olin jo aika varma, että etenen tätä kohti. Kunnes tapahtuikin täyskäännös! Maanantaina sain kuulla vielä yhdestä mahdollisuudesta ja siihen olisi tartuttava heti, ennen kuin olisi liian myöhäistä.

Valmennuksen alussa sanoin, etten olisi valmis menemään kouluun. Kuinkas kävikään! Minä aloitan maanantaina koulutuksen, heh! Niin se mieli vain muuttuu. Tämän kevään vietän koulussa, jännä nähdä mihin sen avulla pääsenkään.

Pää on melko pyörällä, suunnitelmat vaihtuivat useampaan kertaan ja viime hetkellä kaikki kääntyikin aivan toisin. Olen innoissani, minulla on aika vahva tunne, että tämä on se minun juttuni.
Palailen varmasti myöhemmin kertomaan koulusta ja sen kulusta lisää.



Tässä pieni vihje uusista tuulistani



Ihanaa viikonloppua kaikille!